Niinhän se aina on, että viikonloppu hurahtaa liian äkkiä, jos se on siis töistä vapaa viikonloppu. Itse asiassa koko viime viikko hurahti nopiaan. Viikkohan oli sairaslomalla oloa ja se jatkuu vielä tämän viikon, muutoinhan se oli perusarkea eli siivoilua, kaksikon läksyjen tarkistelua ruuanlaiton ja muiden kotihommien ohessa.

Lauantaina sitten oli tyttäreni 8-wee kaverikekkerit ja onneksi ovat ohi. Hyvinhän ne sujuivat, ei siinä mitään. Vauhtia ja ääntä piisasi. Lahjat olivat sankarille mieleen ja kaikki muukin.

Yöllä rakkaan mieheni kuorsatessa, itse tuskaisena kipeän kinttuni kanssa, meinasin avata läppärin ja alkaa kirjoittamaan.Siinä tilanteessa tuntui, että pää oli täynnä vaikka mitä. Mutta ehkei mitään järjellistä olisi kuitenkaan tekstiksi asti tullut. Vaikea sanoa, koska istahdin sitten vain keittiön pöydän ääreen lukemaan kirjaa.

Eipä siitä lukemisesta mitään tullut, mietin kahta aikuista lastani, vanhinta poikaani ja hänen avopuolisoaan sekä keskimmäistä tytärtäni ja hänen puolisoaan. Molemmat parit saavat vauvan elokuussa. Joskus aikoja sitten ajattelin, että mummaksi tulo olisi jotenkin kamalaa, olisin ikäloppu ja ei kai se mieskään mitään seksiä mumman kanssa halua. NYT koen olevani onnekas, saan kaksi lastenlasta ja kokea miltä tuntuu olla mumma. Olen ylpeä kaikista lapsistani. Mutta on ihana elää dodotusta vieressä olijana, ei odottajana. Viidestä raskaudesta ensimmäinen oli helpointa aikaa. Ei pahoinvointia lainkaan. Toinen raskaus olikon rankempi, yli puolen välin oksensin kaiken, mitä söin ja olin tiputuksessakin välillä. Kolmas raskaus oli pahoinvoinnin osalta edellistä helpompi, en siis oksentanut kuin muutaman kuukauden.  Iltatähtiäni odottaessani neljäs raskaus oli aika pahoinvointivoittoinen myös, asuin melkeinpä vessassa. Missä äiti on ja vastaus oli aina sama, vessassa. Ja viimeisen raskauden kohdalla pahoinvointi oli taattu ja varma seuralainen. Voin kertoa, että olin useampaan otteeseen katkera niille, jotka ehkä kokivat vain pientä etovaa tunnetta.

No, vähän taisin eksyä asiasta. On ihana tulla mummaksi. Olenpa tehnyt muutamat tossut, tumput ja myssytkin. Jokusia pieniä vaatteitakin on tarttunut välillä matkaan, samoin vanna, sitteri, matkasänky ja vähän muutakin... eli kaiketi ihan pikkasen oon höpsähtäny mummailun merkeissä. Mutta kai siihen on oikeus?

Tänään kaksikkoni tullessa koulusta aloitin leipomisurakan. Nuorimman tyttäreni kaverisynttärit olisi tarkoitus pitää lauantaina. Kakkutoiveena oli ensin Unicorn-kakku, joka sitten vaihtuikin toiseen. Eipä yllättänyt. Kakkupohjaa (3) tehty, muffinssit ja mokkapalat valmiita. Huomenna enää voileipäkakkurulla. 

Vanhimman tyttäreni melkein 10-vuotias koira on ollut meillä viikon verran oman koiramme kaverina. Vanhus on mun suuri rakkaus ja sehän kyllä seuraa meikäläistä joka paikkaan ja nukkuu mun vieressäni. Meidän suhde on aivan omaa luokkaa. Oma koira on välillä vanhuksesta hiukan mustis, mutta onneksi ei paljoa.

Aina välillä sitä miettii toista koiraa, mutta onneksi tyttärelleni ja ihanalta vävypojallani on kaksi koiraa, jotka välillä ovat meillä yksittäin tai yhdessä ja nuori pari saa vauvan elokuussa eli koirakiintiötä saa varmasti kasvatella tulevaisuudessa yhden ja kolmen välillä, vapaaehtoisesti ja ehkä pienen painostuksen alaisena😁

Onneksi oma isäntä on koira ihminen, onhan meillä itsellä suht isohko uros. Tai hoikkahan se koira on, säkä on vain vähän yli 70 cm. Ja mä ITE hukkapätkä, 152 ilman korkkareita, joten ollaan huvittava pari. Vaikka ollaanhan ME isännänkin kanssa huvittava näky, sillä on pituutta kohtuullisen paljon meikäläisen verrattuna. Lyhyelle naiselle on muuten näppärää, kun on pitkä mies. Ajatellaan nyt vaikka kauppareissua. Joku tavara ylähyllyllä, niin isäntä sen sieltä nappaa vaivattomasti. Ite miettii yksinään, miten sen sieltä saa eli koittaako keikkua hyllyn reunalla, kaivella henkaria apuna käyttäen, yrittääkö bongata jonkun toisen asiakkaan antamaan sen hyllyltä, mitä haluaa...

Kyllä on muuten ihanaa kirjoittaa. Nyt pakko lopettaa. Ai niin, sen verran pakko vielä sanoa, että meikäläisellä on sitten aavistuksen verran toi huumorintaju niin sanotusti vähän kaksimielinen ja vitsit yleensä aika huonoja.