Tänään kaksikkoni tullessa koulusta aloitin leipomisurakan. Nuorimman tyttäreni kaverisynttärit olisi tarkoitus pitää lauantaina. Kakkutoiveena oli ensin Unicorn-kakku, joka sitten vaihtuikin toiseen. Eipä yllättänyt. Kakkupohjaa (3) tehty, muffinssit ja mokkapalat valmiita. Huomenna enää voileipäkakkurulla. 

Vanhimman tyttäreni melkein 10-vuotias koira on ollut meillä viikon verran oman koiramme kaverina. Vanhus on mun suuri rakkaus ja sehän kyllä seuraa meikäläistä joka paikkaan ja nukkuu mun vieressäni. Meidän suhde on aivan omaa luokkaa. Oma koira on välillä vanhuksesta hiukan mustis, mutta onneksi ei paljoa.

Aina välillä sitä miettii toista koiraa, mutta onneksi tyttärelleni ja ihanalta vävypojallani on kaksi koiraa, jotka välillä ovat meillä yksittäin tai yhdessä ja nuori pari saa vauvan elokuussa eli koirakiintiötä saa varmasti kasvatella tulevaisuudessa yhden ja kolmen välillä, vapaaehtoisesti ja ehkä pienen painostuksen alaisena😁

Onneksi oma isäntä on koira ihminen, onhan meillä itsellä suht isohko uros. Tai hoikkahan se koira on, säkä on vain vähän yli 70 cm. Ja mä ITE hukkapätkä, 152 ilman korkkareita, joten ollaan huvittava pari. Vaikka ollaanhan ME isännänkin kanssa huvittava näky, sillä on pituutta kohtuullisen paljon meikäläisen verrattuna. Lyhyelle naiselle on muuten näppärää, kun on pitkä mies. Ajatellaan nyt vaikka kauppareissua. Joku tavara ylähyllyllä, niin isäntä sen sieltä nappaa vaivattomasti. Ite miettii yksinään, miten sen sieltä saa eli koittaako keikkua hyllyn reunalla, kaivella henkaria apuna käyttäen, yrittääkö bongata jonkun toisen asiakkaan antamaan sen hyllyltä, mitä haluaa...

Kyllä on muuten ihanaa kirjoittaa. Nyt pakko lopettaa. Ai niin, sen verran pakko vielä sanoa, että meikäläisellä on sitten aavistuksen verran toi huumorintaju niin sanotusti vähän kaksimielinen ja vitsit yleensä aika huonoja.